Suomenkielinen laitos

Lähteet ja rehellisyys

Elävä perinne vahvistuu, kun se kertoo, miten se tietää väittämänsä.

Ensisijaiset lähteet

Eddat, saagat, riimukirjoitukset, lait, paikannimet, arkeologiset löydöt ja historialliset kuvaukset ovat tärkeitä mutta katkelmallisia, alueellisia ja oman aikansa välittämiä.

Tutkimus

Filologia, uskontohistoria, arkeologia, kansanperinne ja antropologia auttavat aineiston tulkinnassa. Tieteellistä erimielisyyttä ei pidä piilottaa.

Rekonstruktio ja elävä harjoitus

Historiallinen rekonstruktio rakentaa todennäköistä käytäntöä lähteistä. Elävä perinne sovittaa juuret nykyiseen paikkaan ja tarpeisiin. Molemmat ovat arvokkaita, kun ne merkitään selkeästi.

Nykyteologia

Suhteinen itsemäärääminen, kyberviikinki, Kolmas mieli ja Kehkeytymisen suuri puu ovat tämän perinteen nykyisiä kehityksiä, eivät viikinkiajan sanatarkkoja jäänteitä.

Näin sivustoa luetaan

Väite voi olla historiallista näyttöä, tutkimustulkintaa, perinteistä harjoitusta, nykyteologiaa, henkilökohtaista gnosista tai spekulaatiota. Tiedon lajin avoin ilmoittaminen on uskonnollinen hyve.

Elävä perinneHistorialliset lähteet, tutkimus, rekonstruktio, nykyteologia, henkilökohtainen gnosis ja spekulaatio ovat merkityksellisiä mutta eivät sama tiedon laji.